Laitila 12.8.2000
Salme ja Markku, terve!
Terveiseni täältä Laitilan kirkonkylästä! Tämä kirje voi olla teille yllätys, jos näin on, niin hyvä niin! Minä olen aina ollut sellainen kirjeiden kirjoittaja. Olen Suontaan ja Leinmäen kouluissa saanut kirjoittamisen taidon, ja sitä taitoa olen käyttänyt kyllä tosi paljon.
Onnittelut Salmelle äskettäin olleiden merkkipäivien johdosta! Ja selostus Teidän juhlistanne siellä Leimäellä oli hieno juttu! Kun luin sen, niin siitä sainkin idean kirjoittaa Teille. Se Teidän kotinne on minun puheissani ”Venner Mattila”, ja se toinen talo on ”Vahlroos”, vaikka Te aivan oikein kutsutte sitä ”Milaniksi”. Vahlroosilla oli kauan sekatavarakauppa, jossa olen isän tai äidin kanssa pikkupoikana usein asioinut. Se on mielestäni hieno asia, että Te kesälomataloissanne kunnioitatte vanhoja arvoja ja perinteitä, ja säilytätte taloissanne vanhoja esineitä. Juuri kaiken vanhan säilyttäminen luo sellaisen ”Vanhan Leimäen” tunnelman, johon minä jo pikkupoikana sain tutustua Leimäen Vähälässä, Venner Mattilassa, Vahlroosilla, Mäkelän Jussin, Koskiskan ym. tuvissa.
Minun isäni oli Juho Veini Lavila, joka rakensi torpan ”Leimäe Sillamäkkehe”, ja otti siitä sukunimensä. En muista keneltä olen kuullut, että Venner Mattilan talo on alun perin ollut Mäkelän torppa. Frans Henrik Mäkelä (ent. Lavila) on ollut minun isoisäni setä, hän syntyi 9.10.1848 ja kuoli 9.6.1907. Vaimo oli Lovisa Fredrikintytär, ja heillä oli kolme poikaa ja kolme tytärtä. Nuo pojat ovat: Frans Viktor Milan, Johan Henrik (Jussi) Mäkelä ja Mauritz Mikael Järvinen, ja tyttäret: Lovisa (kuollut lapsena), Lovisa Aleksandra Heinonen (Haaro) ja Amanda Vilhelmiina Leino, Leinmäki. Mäkelän vanhin lapsi Frans Viktor on syntynyt 13.4.1872, joten luulisin, että teidän ”Mattilan mökkinne” on rakennettu noihin aikoihin, eli 1870-luvulla.
Minun isääni olivat aina kiehtoneet kaikenlaiset vanhat tarinat, taiat, laulut ym. Ja minusta on tullut jokseenkin samanlainen. Olen jo lapsena kuullut koko joukon vanhoja tarinoita Leimäeltä ja naapurikylistä. Ja aikuisena kävin jututtamassa monia kyläläisiä, jotka kertoivat monia aivan uskomattoman tuntuisia tarinoita. Kyllä Leimäki on todellinen tarinoiden kylä! En tiedä miten Teidän kummankin lapsuudenkodissa on tehty, onko kerrottu vanhoja paikannimitarinoita, taikoja, kertomuksia onnettomuuksista ym. vanhoja asioita. Teidän kummankin isä ja isoisä ovat leimäkiläisiä, joten sitä kautta on Teillä kummallakin ollut mahdollisuus kuulla Leimäen vanhoista asioista. Olisi mielenkiintoista kuulla siitä, mitä Te tiedätte niistä Leimäen asioista, joita minä satun tietämään.
Minulle ovat Leimäen ja lähikylien vanhoja asioita kertoilleet: Juho Vallden, Serafia Ståhlberg (Vähälän täti), Maria Kantero, Tilda Uotila, Selma Saari, Alli Raitanen, Hilma Leino, Lauri Kivimäki, Iisak Kivinen, Vihtori Saari-Lavila, Juho Siltamäki ym. Jos alkaisin selitellä tässä noita tarinoita, tulisi monta arkkia täyteen. Mutta mainitsen tarinoiden aiheita, joita ovat mm. jättiläisen viskaama kivi Leimäellä, Hepojärvessä asuva kummallinen otus, Jupi-vainajan rahakätkö, Leimäen ainoa aarrehauta, jossa palaa tuli juhannusyönä, venäläisten hautapaikka ja ns. ryssän hauta Koljatissa, hukkumistapaukset Valkkisjärvessä, Pahkjärvessä ja Lamppijärvessä, sekä merkillinen hukkumisonnettomuus Houkojärvessä, tarinat Kirkkokosken kirkosta, Luukkaanpenkistä, Kuopista, Sinäsillasta, Palminkuljusta, Tolvalähteestä, Pajusuonvuoren haltiasta, Uotilan talon ihmeellisestä haltiasta ja enteistä. Ja taikauskoa edelleen: miten pyssy tuli hyväksi tappamaan, kalaonnen menetys, maito-onnen säilyminen, käärmeen tehovoima karjanhoidossa, hevosen sairauden parantaminen, lehmäonnen taikominen, rannevian eli narrin parantaminen kirveen avulla, Liesjärven Majamaan noidan uskomaton matka, riihenhaltioiden julma teko, tapaus Frommin äite ja tapaus Raition Manta, ruumiin poiskuljetuksen taiat, noitapussien löytymiset ym. Lisäksi olen kuullut Leimäen suuresta tulipalosta v. 1875, tarinoita kuuluisasta setä-Eposta, Kustaa Yli-Matikasta, karhun talvipesästä Leimäellä, suden ulvonnasta ja monista muista tässä mainitsemattomista asioista.
Myös isältäni oppimia vanhoja lauluja osaan jonkin verran. Vanhoja balladeja ja piirileikkilauluja olen ulkomuistista laulanut Timo Yli-Nokarin kasetille muistaakseni koko kasetin täyteen. Ja Leimäellä kuulemiani erilaisia taikoja ja noitatemppuja olen kertoillut Onni Arvosen nauhuriin.
Olen huomannut, että ne, jotka jonkin verran ovat kiinnostuneita vanhoista esineistä, ovat myös kiinnostuneet vanhoista paikallistarinoista. Olen monta kertaa ajatellut, että Leimäellä pitäisi oikeastaan järjestää sellainen tarinailta, jossa jokainen saisi tuoda esille tietonsa vanhoista tavoista ja tapahtumista. Ja nuoria sellaiseen pitäisi ehdottomasti saada mukaan. Ne, jotka nykyisin tietävät vanhoista Leimäen kylän tarinoista jotakin, ovat mielestäni seuraavat: Eero Kerttula, Olavi Kerttula, Hilma Leino, Antti Mattila, Olavi Laurila, Pentti Lehtola, Urho Milan sekä allekirjoittanut, ja ehkä eräät muutkin. Mitä mieltä olette, tietävätkö Kerttulan ja Lehtolan nuori polvi riittävästi Leimäen vanhoista ajoista, tapahtumista ja tarinoista?
En erityisemmin odota vastausta tähän kirjeeseeni, mutta olisi tietenkin upeaa saada vastaus. Minulle kirjeen kirjoittaminen on aina iso ilo. Toivotan Teille, koko perheelle, hyvää terveyttä, työniloa ja mukavaa kesän jatkoa!
Tanhuaikoja muistellen, terveisin
Markus