MORSIAN TULEE ”RUKIN PAIKKA KATTOMA”

1800-luvun lopussa oli yleisenä tapana, että talollisten nuorten avioliitot järjestettiin puhemiehen
välityksellä. Laitilan pitäjän kuuluisin puhemies oli Sillantaan Koskenrannan fammu.
Isäni sisarilta olen kuullut, että kun heidän isänsä eli minun isoisäni oli tullut 20-vuotiaaksi, ruvettiin
ajattelemaan, että mistä löydettäisiin morsian tälle Juho Abraham Abrahaminpojalle, Lavilan talon
esikoiselle. Niinpä päätettiin mennä puhemiehen juttusille.
Sillantaan Koskenrannan fammulla oli pitkät nimilistat Laitilan ja naapuripitäjien nuorista miehistä ja
neitosista, joita hän sovitteli yhteen. Juho Abraham Lavilalle hän suositteli morsiameksi Amanda
Marjaana Iisakintytärtä, jonka koti oli Penttilän talo Lapin pitäjän Kodiksamin kylässä. Tämä
ehdotus sopi isoisälleni. Ei ole tiedossa, montako kertaa Juho Abraham ja Amanda Marjaana
tapasivat toisensa kunnes mentiin kihloihin. Tuosta kihlauksesta on vielä tallessa sulhasen ostama
vaalea, beige-värinen kihlasilkki.
Sitten tuli se päivä, jolloin tuo kihlattu morsian lähti ”koronkattojaisill” eli ”rukin paikka kattoma” eli
tutustumaan tulevaan kotiinsa Leinmäen Lavilaan. Hevosen kärryille morsiamen viereen istui
kyytipoika, joka oli ehkä morsiamen veli. Matkatavaroiksi otettiin useita pulloja viiniä sekä iso
korillinen pannukakkuja. Näin sen vuoksi, että kaikille vastaan tuleville miehille annettiin viiniryyppy,
ja kaikille vastaan tuleville naisille ja lapsille annettiin pala pannukakkua.
Näin he tulivat Kodiksamista Kuolimaan, Korvenkylän, Kivijärven, Suontaan ja Malvon kylien kautta
Leimäen kylätielle. Kun he Hankkankorven metsäalueelta saapuivat Kuopin aukean reunaan, oli
siinä Mustveräjän luona nuori tyttö, joka aukaisi heille veräjän. Palkaksi tyttö sai palan
pannukakkua. Tuo tyttö oli Hilma Aerila (myöhemmin Hilma Koivunen Suontakaa), joka oli
hakemassa lehmiä laitumelta kotiin Aerilaan lypsettäväksi.
Morsian jatkoi matkaansa kolmen veräjän kautta Leinmäen kylään, ja siellä tulevaan kotiinsa,
Leinmäen Lavilan taloon.