LEIMÄEN VERÄJÄT

1900-luvun alussa, jolloin ei vielä ollut autoja, kulkuneuvoja oli kaksi: hevoskyyti ja kävely. Ja
jokaisen, joka kulki Leimäen kylätietä, piti avata ja sulkea ainakin neljä veräjää ennen kuin pääsi
malkolaisten Vähä-Hankkankorven metsään.
Ensin oli Petejverej, Laurilan portinpielessä kasvavan männyn luona. Seuraava oli
Kaanamaaverej talojen rajalla Kaanamaan pellon luona Alangon tienhaarassa. Kolmas oli
Sillaverej, joka esti Lavilan talon karjaa menemästä Kirkkokosken sillan yli Malvon kylän puolelle.
Ja Kuopin peltojen ja luonnonniittyjen muodostaman aukean laidassa, metsän reunassa oli
Mustverej, joka oli siis mustaksi maalattu veräjä.
Hyviin tapoihin kuului, että veräjä suljettiin, sitä ei siis koskaan jätetty auki.