MATKANTEKOA JALKAISIN
Artturi Kerttulan ja Rauha Yli-Junnilan häitä vietettiin Seppälän kylän Junnilassa kesällä 1917.
Leimäen taloista mentiin hevoskyydillä häihin. Niinpä isäni Veini (Juho Siltamäen nimi
poikamiehenä oli Veini Lavila), joka oli Artturi Kerttulan paras kaveri ja rippikoulutoveri, sai kotoaan
Lavilasta hevosen. Hänen rinnalleen ajelukärryille istui Hilma-sisar valkoisessa leningissä, sillä hän
oli keväällä päässyt ripille.
Mutta koko Leinmäen kylän väki oli kutsuttu häihin. Monissa pienemmissä taloissa oli nuorisoa,
mutta ei hevosta, jolla olisi voinut matkustaa. Monet neitoset olivat taloissa karjanhoitajina. Niinpä
päätettiin, että kun tytöt ovat lypsäneet lehmät, lähdetään häihin. Ei ollut autoja eikä polkupyöriä,
jotenka noin 15 hengen nuorisojoukko lähti kävellen kohti häätaloa, Seppälän Junnilaa. Sinne on
Leimäeltä matkaa 20 kilometriä. Tanssittuaan häissä muutaman tunnin he lähtivät taas astelemaan
kohtia kotia, sillä aamulypsyn aika odotti. Leimäen nuoriso käveli tuona kesäyönä yhteensä 40
kilometrin matkan.
Vuosisatojen ajan on kirkkomatkat Leimäeltä tehty jalkaisin. Jotkut pitivät kiinni tuosta vanhasta
tavasta vielä 1920- ja 1930-luvuilla.
Oli kaunis keväinen sunnuntaiaamu ehkä vuonna 1932. Olin kotini veräjällä kylätien reunassa.
Kello oli noin 7.30. Leimäeltä päin tuli reippain askelin Lehtolan emäntä Miina Lehtola, yllään
ruskea takki ja päässä musta liina. Ripein askelin hän meni kohti Malkoa. Minne muualle hän olisi
kiiruhtanut kuin Laitilan kirkkoon.
Oli sunnuntaipäivä keskikesällä 1930-luvun alkupuolella. Seisoin Leimäen kylätien reunassa kotini
luona olevalla kalliolla. Kylätietä pitkin tuli kävellen kaksi tummapukuista miestä. He olivat Juho
Valden ja hänen poikansa Oskari, jotka tulivat kirkosta, sillä Oskari oli päässyt ripille. Oskari oli jo
keski-ikäinen mies, mutta rippikoulu oli nuorena jäänyt käymättä. Mutta nyt oli Oskarin ripillepääsyn
päivä, ja Valdenin miehet astelivat kirkosta kotiin.
Äitini Aina Siltamäki tuli Lapin pitäjästä Leimäelle vuonna 1922. Hän kertoi, että 1920-luvun
alkuvuosina jokaisena kesäsunnuntain aamuna eräs mies meni kävellen kohti Malkoa ja Laitilaa.
Ja iltapäivällä hän tuli sieltä takaisin. Hän oli Liesjärven Hellmanin pappa, joka näin kävi Laitilan
kirkossa. Jokaisena kesäsunnuntaina hän teki tuon 32 kilometrin kävelymatkan.